Kesäkuu Ruusintorpalla

Ihastuin Ruusintorppaan heti ensisilmäyksellä, kun kaksi vierekkäistä mökkiä – sininen ja punainen toivottivat minut tervetulleeksi kesäiseen järvimaisemaansa. Myöhemmin opin, että sininen mökki on varsinainen Ruusintorppa ja punainen Inga Yliruusin mukaan nimetty Ingan tupa. Residenssissä kirjoitin näytelmää työnimellä ”Beckettin toimistossa”, joka pohtii työn ja toiminnan merkityksiä, ja joka saa ensi-iltansa helmikuussa 2027 Teatteri Telakalla – Tampereella.

Sateinen kesäkuu tarjosi kaivattua rauhaa kirjoitustyölle. Päiviäni rytmittivät sorsaperheen vierailut, saunominen, uiminen ja pyöräretket kylille. Sorsien lisäksi luonani vieraili ilahduttavan monilukuinen joukko ystäviä ja perhettä. Aamukahvien lomassa otimme tavaksi lukea ääneen Yliruusin novelleja, joita Torpassa oli kosolti tarjolla. Täytyy myöntää, etten aiemmin ollut tutustunut hänen tuotantoonsa. Kertomusten pikkutuhmat juonenkäänteet saivat kuulijoissa aikaan suurta hilpeyttä.

Savonrannan sympaattiselta kylänraitilta löytyi melkein kaikki, mitä kaivata saattaa, kirjasto, kauppa, baari, frisbeegolfrata, autokorjaamo(onneksi!), urheilukenttä sekä apteekki, jonka harvoista aukioloajoista en tosin ikinä saanut selvyyttä ja johon joku onneton päätyikin murtautumaan. Viiniä mielivän piti tehdä retki isolle kirkolle. Tarkemmin sanottuna maailman suurimmalle puukirkolle eli Kerimäelle, josta puolet geeneistäni ovatkin sattumoisin kotoisin.

Juhannuksena Savonranta suorastaan räjähti eloon, kun urheilukentällä järjestetty ”paikalliset vastaan mökkiläiset” jalkapallo-ottelu keräsi katsojia enemmän kuin keskiverto Veikkausliigan ottelu. Minun ja kumppanini osallistumisesta huolimatta me mökkiläiset voitimme niukasti. Ottelun väliajalla pidettiin muotinäytös, jonka malleina paikalliset kantoivat muotiluomuksia ylpeinä ja upeina. Juhannuskokko keräsi venesatamaan sankoin joukoin keskikesän juhlijoita ja meno oli perinteisen railakasta. Illan tullen järjestimme omat lavatanssit Ruusintorpan lavealla kuistilla, jonka koristelimme kukin ja kynttilöin. Ystävistäni koostuva live-orkesteri veti takuulla vertoja isompien lavojen tanssipumpuille, kun valssasimme ikivihreiden tahdissa.

Kesäkuu kului Ruusintorpassa rauhallisesti, mutta nopeasti. Mukaani sain lämpimiä muistoja, dramaturgisen rungon näytelmääni varten, haaveen kesämökistä ja Savonranta seuran lahjoittaman mukin (Kiitos kahvista ja juttutuokiosta!).

Suosittelen lämpimästi Ruusintorpan rauhaa kaikille kirjoitusrauhasta uneksiville.

Kesäkuu 2025. Antti Haikkala