Mikä sai rauhallisen työläisen tarttumaan aseeseen 1918?
Kansan Sivistysrahaston Olavi Lindblomin rahasto myönsi minulle apurahan vuodelle 2026. Sen avulla sain viimeisteltyä tietokirjan Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen – Satakunnanköyhälistön mielialojen kehitys suurlakosta 1905 sisällissotaan 1918 porilaisen Sosialidemokraatti -lehden kertomana.
Jo vuosia mielessäni on ollut kysymys: Mikä sai kunnollisen ja rauhallisen työmiehen ja työläisnaisen tarttumaan aseeseen, mikä vei köyhälistön vallankumoukseen, kapinaan ja lopulta sisällissotaan vuonna 1918. Vastausta tähän kysymykseen hain kirjassani Satakunnassa vuosina 1906 – 1918 ilmestyneen työläisten ja köyhälistön oman sanomalehden, Sosialidemokraatin kirjoitusten avulla. Satakunta on mielialojen kehitykseen kannalta hyvä alue, koska se on kuin ”Suomi pienoiskoossa”, kaupunkeineen ja maaseutuineen.
Kirja alkaa työläisten heräämisestä järjestäytymiseen ja oikeuksiensa puolustamiseen 1800 -luvun lopulla. Käyn vuosi vuodelta Sosialidemokraatti-lehden kirjoitusten avulla läpi köyhälistön mielialojen muutosta vuotta 1918 kohti. kirjoitan ajatuksista, mielialoista ja tapahtumista niin kuin Sosiaalidemokraatissa niistä kirjoitettiin. Katselen tapahtumia köyhälistön silmin. Lehden artikkelien lukeminen on ollut antoisaa jo siksi, että ne ovat antaneet tuntuman ajankohdan köyhälistön ajatuksiin ja asenteisin. Sosiaalidemokraatin lainausten lisäksi taustoitan lyhyillä katsauksilla ajankohdan tapahtumia.
Jatkan Sosialidemokraatin kirjoitusten seurantaa myös sodan aikana aina 12.4.1918 asti, jolloin viimeinen lehti ilmestyi. Seuraan punaisten epätoivoista pakoa Porista ja Satakunnasta kohti Venäjää. Lopussa on vielä lyhyt katsaus kapinan loppuun ja sen seurauksiin. Kerron myös lyhyesti joidenkin kirjassa esillä olevien punaisten kohtalosta. Kirjasta saa hyvän ja tiivistetyn kuvan Suomen 1900 -luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen suurista tapahtumista.
En kuvaa vuoden 1918 kamalia tapahtumia onnettomuuden kaltaisena äkillisenä katastrofina, vaan pitkän prosessin päätepisteenä. Työläisten kapinahenki syntyi vähitellen, kun vastakkainasettelu syveni 1900-luvun alussa pysyväksi kahden leirin ajatteluksi. Suomessa 1900-luvun alkuvuosina tapahtunut kansan kahtiajakautuminen on varoittava esimerkki nykyiselle kehitykselle Suomessa. 1900-luvun alun historiassa on piirteitä, jotka ovat näkyvissä meidän ajassamme. Tätä viestiä olen halunnut kirjallani tuoda esiin.
Apuraha mahdollisti kirjan viimeistelyn. Aineiston kokoaminen ja ja muokkaaminen kirjaksi kesti parin vuoden ajan. Nyt olen iloinen, kun olen saanut useita luentopyyntöjä kirjan sisällöstä ja mitä todennäköisimmin olen mukana syksyllä 2026 Työväen historian päivillä kirjani kanssa.
Katson Suomen nykykehitystä surullisena. Kahtiajako on viime vuosina voimistunut. Vaikka historia ei toista itseään, siitä voi yrittää ottaa oppia. Ei ole kamalampaa asiaa kuin kansakunnan jakautuminen. Meillä on varoittava esimerkki 1900-luvun alusta. Poliitikoilta ja tavallisilta kansalaisilta kaivataan nyt malttia ja viisautta.
Sisällissota 1918 on yhä Suomen historian ristiriitaisin ja jännitteisin tapahtuma, jonka vaikutus suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut poikkeuksellisen pitkä. Kaikki sisällissotaan osallistuneet ovat jo kuolleet. Silti sisällissodasta puhutaan ja kirjoitetaan yhä. Moni kysyy: ”Miksi? Eikö näiden vanhojen kipeiden asioiden jo voisi antaa olla, jopa unohtaa”? Vastaan ensiksi akateemikko Oiva Ketosen sanoilla. Vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan ”Kansakunta murroksessa. Kesää 1918 ja sen taustaa” Ketonen kirjoittaa: ”Kansallisen identiteettimme eheyden vuoksi on tärkeää, että kykenemme tunnustamaan omaksemme oman historiamme, hyväksymään senkin, mikä siinä ei ole hyvää. Joka ei ota oppia menneisyydestä, joutuu jossain muodossa käymään sen läpi uudestaan”. Toiseksi sisällissodan tapahtumat viilsivät aikanaan suomalaisiin niin syvät haavat, että vain niiden avoimella käsittelyllä voi ymmärtää, mitä todella tapahtui. Siksi sisällissodasta ei saa vaieta. Sitä on tutkittava ja siitä on kirjoitettava. Uusi tieto, rehellinen ja ymmärtävä keskustelu, hämmästys, ihmettely ja osanotto voivat auttaa meitä kaikkia ymmärtämään asioita, joita ei enää koskaan saa tapahtua.
Pertti Rajala
