Oma rahasto jatkaa Maija Anttilan elämäntyötä sairaanhoidon parissa
Kauniit, värikkäät lasiesineet koristavat 84-vuotiaan Maija Anttilan kotia Helsingin Hakaniemessä. Hän on viihtynyt samassa asunnossa jo lähes neljä vuosikymmentä. Eläköitynyt sairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja muistelee lämmöllä mittavaa työuraansa, jonka hän loi ensin potilastyössä ja sen jälkeen hallintoelimissä.
Anttila oli mukana edistämässä hoitohenkilökunnan koulutukseen ja tieteelliseen tutkimukseen liittyviä uudistuksia, joista merkittävimpiä olivat terveydenhuollon yliopistokoulutuksen aloittaminen vuonna 1979 sekä hoitohenkilökunnan hallinnollisen aseman vahvistaminen.
– Voin sanoa, että olen rakastanut sitä työtä, mitä olen tehnyt: sekä varsinaista potilastyötä, että siihen vaikuttamista, hän kertoo.
Kun Anttila täytti 80 vuotta, hän alkoi pohtia elämän rajallisuutta. Rintaperillisten puuttuessa hän halusi jättää testamenttinsa itselleen tärkeän ammattikunnan hyväksi.
Sairaanhoitajien työtä kehittämässä
Kun hoitotieteen opiskelijat kyselivät Anttilalta, mistä he voisivat saada apurahaa väitöskirjaa tai tutkimushanketta varten, sopivia rahastoja ei tuntunut löytyvän etsinnästä huolimatta. Siksi vuonna 2022 perustetun Maija Anttilan rahaston tarkoituksena on tukea nimenomaan sairaanhoitajien opiskelua ja työn tutkimusta.
Rahaston hoitokuntaan valittiin ammattikunnan ääneksi Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) edustus, jonka asiantuntijanäkökulmaa hyödynnetään apurahapäätöksissä.
Vaikka Anttilan varallisuus siirtyy rahastolle vasta testamentin täytäntöönpanon myötä, varoja on jo kerätty merkkipäivämuistamisista. Ensimmäinen 2 000 euron arvoinen tunnustuspalkinto jaetaan Hotuksen 20-vuotisjuhlaseminaarissa marraskuussa 2026.
– Se oli minulle täysin itsestäänselvyys, että haluan rahastoni Kansan Sivistysrahastoon. Minulla ei ollut mitään sellaista ajatusta, että olisin liittynyt esimerkiksi johonkin lääketieteelliseen rahastoon, Anttila painottaa.
Kiitos suomalaiselle sivistystyölle
Vaikka Maija Anttila kertoo rakastavansa Helsinkiä ja asuneensa kaupungissa jo yli 60 vuotta, ei hänen satakuntalainen puheenpartensa ole kuihtunut kokonaan pois.
Ero 1960-luvun maaseudun ja Helsingin välillä oli kuin yöllä ja päivällä. Kaupungissa puhuttiin maailman muutoksesta, ja samoihin aikoihin Suomessa ajettiin suuria yhteiskunnallisia muutoksia kansanterveyslaista peruskoulu-uudistukseen.
Anttilakin päätyi lopulta vuosikymmeniksi erilaisten luottamustehtävien ja politiikan pariin.
– Suomalaisessa yhteisössä se sivistysperinne on niin vahva. Se näkyy meillä koulutuksessa, mutta se näkyy myös ihan vapaaehtoistyössä.
– Sillä tavalla arvostan kovasti Kansan Sivistysrahastoa ja yleensäkin tällaista sivistystyötä, jota on Suomessa tehty kautta aikojen, hän kiittelee.
Vaikeinakin aikoina elämänmyönteinen asenne kantaa päivästä toiseen. Sitten kun Anttila täyttää 85 vuotta, hän aikoo viedä ystävänsä raitiovaunulla Korkeasaareen ja tarjota juhlan kunniaksi kakkua ja kuohuviiniä.