Elina Kilkku

 

Ruusintorpan hellekesä 2010

Vietimme perheemme kanssa Savonrannassa koko kesän juhannuksesta syyskuun alkuun. Lähteminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin kotiutuminen torpalle.

Alun perin hain residenssiä ensisijaisesti käytännön syistä, tulevan putkiremontin takia. Ajattelin, että olisi mukava tehdä töitä ja viettää kesää poissa kotoa, mutta todellista kulttuurishokkia pitäisi etsiä muilta pallonpuoliskoilta. Kulttuurishokin suhteen olin väärässä, ja hyvä niin. Kaupunkilaistyttö oppi grillaamaan, lämmittämään puusaunaa, tarkkailemaan sorsia, valmistamaan vasta järvestä nostettua haukea, käyttämään käsisirkkeliä ja istumaan hiljaa laiturilla! Varsinkin jälkimmäinen teki hyvää kirjoittamiselle.

Kesä oli täydellinen yhdistelmä lomailua ja työntekoa. Loputtomat laiskat päivät täyttyivät laituridekkareista, uimisesta, kahvinkeitosta ja satunnaisesta työskentelystä, jonka ansiosta olin syyskuuhun mennessä kirjoittanut mielestäni parhaan ja kivuttomimmin syntyneen näytelmäni ikinä. Näytelmäni nimi on Äideistä paskin ja se käsittelee äidiksi tulemista yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla karnevalistisen liioittelun keinoin.

Kesä Ruusintorpalla jätti perheeseemme monenlaisia jälkiä. Pieni lapsemme oppi muun muassa laskeutumaan rappusia ja syöttämään siiliä. Me vanhemmat emme ehkä ikinä toivu mökkikuumeesta, jonka täydellinen kesänviettopaikka meissä herätti. Kiireettömyys, tunne siitä, että tämä kesä jatkuu ikuisesti, auttaa jaksamaan pitkään kesän päättymisen jälkeenkin.

Kiitos!

Elina Kilkku perheineen