Kirjoittamisen rauhaa Savonrannalla

Savonrannan Ruusintorppa tarjosi täydellisen pakopaikan uppoutua kirjoittamiseen ja runouteen.

Matkustin kotoani Pohjois-Karjalasta Savonrannalle residenssiin toukokuun alussa, kun kylmät säät vielä kurittivat Suomea. Takatalvikin iski vielä hetkeksi torpan pihapiirin peittyessä lumeen. Mieltäni tämä ei kuitenkaan painanut. Ruusintorppa oli hurmannut minut tunnelmallisuudellaan välittömästi – kuten oli myös kivenheiton päässä sijaitseva Savonrannan keskusta kaikessa nukkavierussa kaurismäkeläisessä charmissaan. Tämä oli täydellinen paikka upota omaan pieneen kuplaansa.

Niinpä kasasin Ingantuvan pöydälle kirjoitusvälineeni sekä pari korkeaa kekoa viimeisen vuoden aikana ilmestynyttä suomalaista runoutta. Toimin raadissa, jonka tehtävä on valita vuoden paras runoteos. Sen jälkeen lämmitin saunan ja uin. Nukuin ensimmäisen yöni vanhan torpan kirjailijaromantiikkaa tihkuvassa yläkerrassa. Aamulla keitin kupin teetä ja aloin käydä läpi omia käsikirjoituksiani ja hioa niitä julkaisukuntoon. Pyörittelin työn alla olevaa esseeteostani ja hioin runokokoelmaani. Kirjoittamisen lomassa luin runokirjoja.

Pian löysin rytmin olemiseeni. Työskentelin Ingantuvassa tai sään salliessa ulkona terassilla. Uin joka päivä järvessä. Joka toinen päivä lämpeni sauna. Ihailin järven selkää ja istuin laiturilla.

Katsoin, kun kalalokkipariskunta asettui laiturin vieressä kohoavalle luodolle pesimisaikeisen oloisena. Hieman minua huolestutti, olisiko se nyt se kaikkein paras paikka pesälle. Yritin käyskennellä laiturilla, että lokit tajuaisivat etsiä paremman paikan. Turhaan. Luultavasti lokkiemo oli pesinyt samalla paikalla jo aiemminkin ja syystä kiintynyt luotoon. Aloitettuaan hautomisen lokit protestoivat hetken aikaa laiturin käyttöäni, mutta tottuivat pian ja hyväksyivät yhteiselon. Sain uida ja istuskella rauhassa laiturilla. Katselin lokkiemoa hautomassa pesässään. Nimesin sen Madame Mosseksi. Nimellä halusin osoittaa kunnioitusta sekä suomen monikielisyyttä ja -mielisyyttä kohtaan (lokki on mås ruotsiksi ja Monsieur Mosse taas queer-kulttuurin edelläkävijä).

Päivät jatkoivat hyväksi todetulla rytmillään. Säätkin lämpenivät. Pilvet lipuivat taivaan halki. Linnut lauloivat. Kirjoitin ja luin. Ihastelin lehtien ilmestymistä rantakoivuihin ja tervaleppiin. Hetkittäin ilma järven yllä tuntui olevan keltaisena siitepölystä.

Pyöräilin kylälle katselemaan koskea. Toisinaan lähdin polkemaan maantietä pitkin sattumanvaraiseen suuntaan ja katselin savolaista maalaismaisemaa. Perehdyttyäni torpasta löytyneeseen Savonrannan historiaan aloin nähdä syvempiä yhteyksiä menneiden tapahtumien ja nykyhetken välillä. Kuvittelin sahateollisuuden ja kaskiviljelijät.

Tekstin kirjoittaja on Ruusintorpan residenssissä toukokuun viettänyt Mikko Väänänen.